Thaimaan valuutta

Thaimaan valuutta on baht (Thaimaan kielellä บาท), joka jaetaan edelleen 100 satang (สตางค์) yksikköön.

Valuuttaa laittaa kiertoon maassa Thaimaan keskuspankki, ธนาคารแห่งประเทศไทย, jonka päämaja sijaitsee Phra Nakhonin keskusta-kaupunginosassa Bangkokia, Thaimaan pääkaupunkia.

Samaan tapaan kuin vaikkapa englannin punta, Thai baht tuli käyttöön rahayksikkönä oltuaan alkuun perinteinen painomitta, jonka rahallinen arvo määräytyi tiettynä painona hopeaa.

Tätä painomittaa käytettiin määrittämään arvoa jo niinkin varhain kuin Sukhothai periodin aikaan, 1200-luvulta eteenpäin.

Nykyinen desimaalijärjestelmä tuli käyttöön vuonna 1897, kun kuningas Chulalongkornin määräyksestä valuutan arvoksi tuli 1 baht = 100 satang.

Ennen desimaalijärjestelmää käyttöönotetut kolikot pysyivät käytössä kuitenkin aina vuoteen 1910 saakka, ja vanhasta järjestelmä on jäänyt aina moderniin aikaan saakka 25 satang kolikon vanhan järjestelmän mukainen nimi “salueng”.

Valuutan ISO 4217 koodi (etenkin valuutan tukkukaupassa käytettynä) on “THB” ja bahtista käytetään myös symbolia “฿”.

Tällä hetkellä Thaimaa käyttää kolikoita nimellisarvoissa 25, 50 satang ja ฿1, ฿2, ฿5, ฿10. Näiden ohella kierrossa on myös 1, 5, 10 satang kolikoita, mutta tulet törmäämään niihin vain harvoin käytännössä maan sisällä.

Seteleiden suhteen Thaimaassa ovat käytössä nimellisarvot ฿20, ฿50, ฿100, ฿500, ja ฿1000. Rahat painaa maan virallinen rahapaja, Royal Thai Mint (สำนักกษาปณ์), joka toimii suoraan maan finanssiministeriön alaisuudessa.

Thaimaan valuutta

Thaimaan valuutta – historia

Ennen vuotta 1860, Thaimaa ei tuottanut kolikoita modernein metodein. Sen sijaan käytössä olivat ns. “luoti” kolikot, käytännössä pyöristettyinä arvometalliharkkoina nimellisarvoissa 1⁄128, 1⁄64, 1⁄32, 1⁄16, 1⁄8, ½, 1, 1½, 2, 2½, 4, 4½, 8, 10, 20, 40, ja 80 baht hopeasta ja 1⁄32, 1⁄16, 1⁄8, ½, 1, 1½, 2, sekä 4 baht kullasta.

Vuosina 1858 – 1860 jälleenmerkityt ulkomaiset kolikot (joita maahan tuli ulkomaankaupan myötä) toimivat myös käypänä rahana.

1860 valuuttauudistuksen myötä Thaimaa alkoi kuitenkin käyttää moderneja tasaisia ja ohuita hopeakolikoita, alkuun arvoissa 1 sik, 1 fuang, 1 and 2 salung, 1, 2 ja 4 baht, yhden hopea-bahtin painaessa 15,244 grammaa.

Näitä seurasivat tinasta tehdyt 1 solot ja 1 att kolikot vuonna 1862, kultaiset 2½, 4 ja 8 bahtin kolikot vuonna 1863, sekä kupariset 2 ja 4 att kolikot v. 1865. Viimeiset kultakolikot painettiin vuoden 1895 valuuttauudistuksessa.

Vuoteen 1902 saakka, desimaalijärjestelmän käyttöönoton jälkeen (v. 1897), bahtin arvo ilmaistiin useimmiten puhtaasti hopeapohjaisesti, suhteessa 15 g hopeaa = 1 baht. Koska useimmat muut tuon ajan valuutat olivat kultapohjaisia, tämä johti huomattavaan bahtin arvon heiluntaan suhteessa muihin merkittäviin valuuttoihin.

Vuodesta 1902 Thaimaan hallitus alkoi nostamaan bahtin ulkoista arvoa aina hopean arvon nousun myötä. Tämä käytäntö jatkui vuoteen 1908, jolloin bahtin arvo määriteltiin kiinteästi suhteessa englannin puntaan, vaihtokurssiin 13 baht = 1 punta.

Toisen maailmansodan myötä baht oli sotavuosina arvoltaan kiinnitettynä Japanin jeniin.

Sodan jälkeisinä vuosina bahtin ulkoista arvoa kontrolloitiin sitomalla valuutta Yhdysvaltain dollariin, vuodesta 1956 eteenpäin aina Aasian talouskriisivuosiin 1990-luvun lopulla saakka, josta eteenpäin baht on ollut vapaasti kelluva rahayksikkö.