Tekninen analyysi

Tekninen analyysi on sijoittamisen apuna usein käytetty aputekniikka, jolla pyritään ennustamaan hintojen muutoksen suuntaa perustuen historialliseen markkina-informaatioon, etenkin hintaan ja volyymiin.

Samoja työkaluja ja metodeja käytetään teknisen analyysin ohella myös mm. sijoittamisen käyttäytymistä tutkivassa rahoitusteoriassa ja kvantitatiivisessä analyysissä.

Teoriana teknisen analyysin metodit ovat usein ristiriidassa, varsinkin mitä tulee aktiiviseen sijoitussalkun hoitoon, modernin portfolio teorian kanssa.

Tämä johtuu siitä, että sekä tekninen että fundamentaalinen analyysi tulisi olla hyödyttömiä tehokkaiden markkinoiden teorian mukaan, joka perustuu hypoteesiin, että osakemarkkinoiden hinnat eivät ole ennakoitavissa.

Tekninen analyysi - liikkuvien keskiarvojen indikaattori

Teknisen analyysin tekniikkoja on käytetty itse asiassa satojen vuosien ajan, ja ensimmäiset kirjoitetut ohjeet analyysin suhteen on löydetty 1600-luvulta, hollantilaisen Joseph de la Vegan kirjoittamina.

Aasiassa tekniikka kehittyi varsinkin kynttilänjalka graafien suhteen, etenkin Homma Munehisan kehittäminä riisin kaupunkäyntimarkkinoille, ja nämä tekniikat ovat edelleen käytössä maailmanlaajuisesti.

Kultakausi tekniselle analyysille alkoi kuitenkin vasta 1920-ja 1930-luvuilla, jolloin Richard W. Schabacker julkaisi aiheesta useita perusteoksia, jotka jatkoivat mm. Charles Dow:n ja William Peter Hamiltonin luomaa pohjaa kirjoissa “Stock Market Theory” ja “Practice and Technical Market Analysis”.

Varhaisimmat teknisen analyysin metodit keskittyivät lähes yksinomaan graafien analysointiin, koska tuolloin nykyään saatavilla olevat tietokoneperäiset, tilastotieteeseen perustuvat numeroanalyysit eivät vielä olleet saatavilla.

Teknisen analyysin pioneereihin kuuluivat myös Ralph Nelson Elliott, William Delbert Gann, ja Richard Wyckoff, joista kukin oli aktiivinen teorioiden kehittäjä varhaisella 1900-luvulla.

Tekninen analyysi – periaatteet

Yksi teknisen analyysin fundamentaalisista periaatteista on se, että markkinahinta heijastaa kaikkea saatavilla olevaa relevanttia tietoa.

Siten metodissa käytettävä analyysi keskittyy pelkästään finanssituotteen historiallisiin kaupankäyntitietoihin, koska se sisältää summattuna kaikki yksittäiset fundamentaalisen analyysin käyttämätä metodit, kuten taseen tutkimisen, kansantalouden mittarit, jne.

Tältä pohjalta analyysi keskittyy mm. siihen uskomukseen, että hinnat liikkuvat trendeissä, esimerkiksi ylös, alas, tai sivusuunnassa, tai jossakin yhdistelmässä näistä, ja että näiden trendien suuntaa, alkamista ja päättymistä, voidaan ennakoida historiallisten hintatietojen pohjalta.

Tämä trendin ennakointi taas pohjautuu siihen teknisen analyysin periaatteeseen, että historia toistaa itseään  sijoittajat kollektiivisesti toistavat samoja käyttäytymismalleja kuin heitä edeltäneet sijoittajat.

Analyysin käyttäjällä markkinoiden osoittamat emotionaaliset käyttäytymiset voivat olla irrationaalisia, mutta ne ovat olemassa, ja niiden avulla voidaan ennakoida markkinahintojen käyttäytymistä.

Koska näillä trendeillä on usein erilaisia historiallisia toteutumistodennäköisyyksiä, treidaaja voi valita markkinoille osallistumisensa sen perusteella, mitkä historialliset trendit ovat osoittaneet suurimman todennäköisyyden toteutua.

Teknisen analyysin metodit kattavat graafien tutkimisen lisäksi joukon muita indikaattoreita, jotka hyödyntävät hintoihin vaikuttavia muita tekijöitä, kuten sijoittajien sentimenttiä, esimerkiksi volyymi-indikaattoreiden kautta.

Yksi parhaista kirjoista opetella itsenäisesti teknisen analyysin metodeja on lähes 600-sivuinen John J. Murphyn englanninkielinen teos “Technical Analysis of the Financial Markets: A Comprehensive Guide to Trading Methods and Applications”.