Tanska valuutta

Tanska valuutta eli Tanskan kruunu (tanskaksi “danske kroner“), on ollut Tanskan, Grönlannin, ja Färsaarten virallinen valuutta vuodesta 1875.

Valuutasta käytetään yleisessä, jokapäiväisessä käytössä sekä lyhennystä “kr.” että DKK. Näistä jälkimmäistä käytetään arvoa edeltävänä lyhennyksenä, jälkimmäistä yleensä arvon jälkeen.

Kruunu on valuuttana jaettu 100 øreen, joka johtaa nimenä latinankielisestä sanasta “aureus”.

Kaikenkaikkiaan Tanskan kruunusta löytyy 11 erilaista nimellisarvoa, pienimpänä 50-øren kolikko, joka on arvoltaan siis puoli kruunua. Inflaation myötä aiemmin käytössä olleita øre kolikoita on ajan myötä vedetty pois markkinoilta.

Kruunu on sidottu euron arvoon Euroopan valuuttamekanismin, ERM II-järjestelmän kautta.

Tanskan kruunun seteleissä olevat silta-teemat luotiin taiteilija Karin Birgitte Lundin ja maan keskuspankin yhteistyönä vuodesta 2006 alkaen.

Uusiin seteleihin tuotiin myös uusia moderneja turva-ominaisuuksia vanhojen turvaominaisuuksien rinnalle, mukana “Motion” ikkuna liikkuvalla aaltokuvioinnilla. Samaan tapaan seteleihin lisättiin uudentyyppinen hologrammi, joka heijastaa valoa erilaisissa väreissä.

Tanska valuutta

Tanskan hallinnollisista alueista Färsaaret käyttää paikallista versiota Tanskan kruunusta, joka tunnetaan myös nimellä Färsaarten króna.

Valuutan arvo on sidottu Tanskan kruunuun par arvolta, käyttäen tanskalaisia kolikoita osana maksujärjestelmää, mutta omia seteleitään, joita laskettiin liikkeelle ensimmäistä kertaa 1950-luvulla.

Grönlanti puolestaan hyväksyi paikallisen setelilain vuonna 2006, jonka tarkoituksena on saada alueelle omat Grönlantilaiset setelit. Laki astui voimaan vuonna 2007.

Tästä huolimatta Grönlanti on jatkanut Tanskan kruunujen käyttöä virallisena maksuvälineenä näihin päiviin saakka.

Tanska valuutta – historia

Ensimmäinen Tanskassa käytössä ollut organisoitu valuutta luotiin Knud den Storen toimesta 1020-luvulla.

Alkuun, keski-ajan läpi, tärkein rahapajat maassa oli Lund, mutta rahaa painettiin kaupungeissa Roskilde, Slagelse, Odense, Aalborg, Århus, Viborg, Ribe, Ørbæk ja Hedeby. Noin tuhannen vuoden ajan, Tanskan kuninkaat painoivat lähes poikkeuksetta kolikkoja, joista löytyi aina heidän nimensä, monogrammi, ja kuninkaan kuva.

Kolikot olivat pitkään hopeisia, mutta niiden metalliarvoa vähennettiin ajan myötä, siten, että niiden sulatusarvo ei vastannut niiden nimellisarvoa.

Uusi Tanskan kruunu otettiin käyttöön maassa tammikuussa 1875. Kruunu sidottiin kullan arvoon suhteessa 2480 kruunua = 1 kg kultaa.

Kruunun tuominen maksuvälineeksi oli seurausta skandinaavisen rahaliiton perustamisesta vuonna 1873, joka tuli voimaan kaksi vuotta myöhemmin, ja joka kesti aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka.

Rahaliiton osapuolina olivat kolme Skandinavian maata, Tanska ja Norja (joissa valuutan nimenä oli “krone”), sekä Ruotsi (“krona”). Kukin valuutuista oli rahaliiton osana sidottu kullan arvoon.

Kun tämä kultastandardi hylättiin ensimmäisen maailmansodan myötä vuonna 1914, myös rahaliitto tuli päätökseensä. Liiton päättymisestä huolimatta kukin sen aikaisemmista jäsenistä päätti pitää valuutallaan rahaliiton aikaisen nimensä.

Tanska palasi kultasidonnaiseen valuuttaan vuodesta 1924, mutta jätti tämän systeemin vuonna 1931. Vuosina 1940 – 1945 Tanskan kruunu oli sidottu Saksan Reichsmarkiin.

Toisen maailmansodan jälkeen Tanska otti käyttöön järjestelmän, jossa kruunun arvo oli sidottu Ison-Britannian puntaan. Vuodesta 1999 kruunu on ollut osana ERM II mekanismia, jossa sen arvo seuraa tietyissä rajoissa euro-valuutan arvoa.