Indeksirahastot teoria

Katsaus indeksirahastot teoria taustoihin, niihin syihin miksi sijoittajan kannattaa käyttää näitä sijoitustuotteita osana portfoliotaan.

Indeksejä seuraavat rahastot ovat olleet tarjolla kansainvälisesti jo 1970-luvulta saakka, ja ne tarjovat mahdollisuuden sijoittaa suoraan tietyille markkinoille minimikustannuksilla.

Huolimatta tällaisten rahastojen useista eduista, useat sijoittajat eivät usein tiedä niiden taustalla olevaa teoriaa, ja minkä takia akateemisen tutkimuksen perusteella ne ovat yksi markkinoiden parhaista sijoitustuotteista.

Tyypiltään indeksejä seuraavat rahastot ovat passiivisesti hallinnoituja, joka tarkoittaa että rahasto yrittää vain mekaanisesti seurata tietyn finanssimarkkina-indeksin tuottoja.

Tämän vaihtoehtona olevat aktiivisesti hallinnoidut rahastot pyrkivät puolestaan normaalisti voittamaan jonkun vertailuindeksin esimerkiksi osakevalintojen kautta.

Indeksejä seuraavista rahastoista ensimmäisiin (1973) kuului yhdysvaltalaista S&P 500 indeksiä seurannut rahasto, joka koottiin samat osakkeet samoissa suhteissa kuin miten indeksi itsessään oli koottu.

Jos yksittäinen sijoittaja pyrkisi kopioimaan tämän indeksin itsenäisesti ilman rahastoa, hän joutuisi ostamaan kunkin indeksin 500:sta osakkeesta oikeissa suhteissaan, kustannuksina välityspalkkiot muun vaivannäön ohella.

Lisäksi indeksit muuttuvat ajoittain, joten yksittäinen sijoittaja joutuisi tasapainottamaan aktiivisella hallinnalla tälläista portfoliota aina ajoittain.

S&P indekseihin sidottujen rahastojen lisäksi kansainvälisesti suosituimpiin rahasto-indekseihin kuuluvat Dow Jones Industrial Average, Nasdaq Composite, Wilshire Total Market Index, ja Russell 2000 indeksi.

Indeksirahastot teoria – tehokkaiden markkinoiden hypoteesi

A Random Walk Down Wall Street

Tärkein teoriaan pohjautuva syy useimmille sijoittajille käyttää indeksejä seuraavia rahastoja on tehokkaiden markkinoiden hypoteesi.

Tämän teorian mukaan kaikki markkinat ovat tehokkaita, ja yksittäisten sijoittajien (mukaanlukien rahastojen salkunhoitajat) on mahdotonta saada pitkällä aikavälillä “normaaleja” tuottaja ylittäviä tuottoja, koska kaikki markkinoilla oleva informaatio on jo mukana arvopapereiden hinnoissa.

Siten teorian mukaan aktiivisesti hallinnoidun rahaston salkunhoitaja ei keskimäärin kykene aktiivisella osakkeiden valinnalla tai sijoitustutkimuksella voittamaan “normaaleja” tuottoja, joissa markkinoiden “normaalia” mitataan markkinoiden keskimääräisellä tuotolla.

Indeksejä passiivisesti seuraavat rahastot ovat myös kustannuksiltaan huomattavasti aktiivisesti hallinnoituja rahastoja halvempia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tyypillinen kustannussuhde indeksiä seuraavassa rahastossa on 0,2 – 0,5 %, kun taas aktiivisissa rahastoissa vastaava luku on keskimäärin 1,3 – 2,5 %.

Tämä kustannusero tulee näkyviin sijoittajille varsinkin laskumarkkinoilla, sillä ne veloitetaan suoraan rahaston nimellisistä tuotoista.

Yhteenveto akateemisista tutkimuksista tämän sijoitusstrategian suhteen julkaistiin ensimmäistä kertaa vuonna 1973, Burton Malkielin kirjassa “A Random Walk Down Wall Street” (uusin painos on vuodelta 2007).

Kirjan uudemmissa painoksissa on vertailtu indeksirahastojen tuottoja aktiivisesti hallinnoituihin rahastojen, ja nämä vertailut ovat vahvistaneet teorian toimivuuden myös käytännössä.

V. 1999 painoksen esimerkkinä käytettiin $10 000 sijoitusta S&P 500 indeksiä seuraavaan rahastoon ja samaa sijoitusta keskimääräiseen aktiivisesti hallinnoituun sijoitusrahastoon.

Vuoden 1969 alusta aina 30. kesäkuuta 1998 saakka, indeksiä seuraavaan rahastoon sijoittaneen sijoittajan alkuperäinen $10 000 olisi kasvanut arvoon $311 000, kun taas aktiivisesti hallinnoidussa rahastossa ollut sijoitus olisi ollut arvoltaan keskimäärin vain $171 950.