Hyvä sijoitus

Katsaus tapoihin löytää hyvä sijoitus vaihtoehtoja riskinsietokykysi ja sijoittajaprofiilisi perusteella.

Kaikkiin rahoitusmarkkinoille sijoituksiin liittyy tuotto-odotuksen lisäksi riski, ja juuri sinulle parhaat sijoituskohteet löytyvät, kun määrittelet oman henkilökohteisen riskinsietokykysi ja toisaalta tuotto-toiveesi.

Nämä kaksi tekijää ovat yleensä kolikon kaksi puolta: suurempaa riskiin liittyy suurempi tuotto-odotus. Tämä puolestaan johtuu siitä, että korkeariskisen finanssi-istrumentin liikkeellelaskija, esimerkiksi korkopapereissa, joutuu lupaamaan riskitason vastineeksi korkeita tuottoja houkutellekseen sijoittajia.

Sijoituksen riskisyyttä yleisellä tasolla määritellään sen tuottojen volatiliteetin kautta. Tätä volatiliteettia verrataan normaalisti markkinoiden riskittömäksi luokitellun paperin korkoon (yleensä valtion liikkeellelaskema korkopaperi).

Riskivapaaseen paperiin verrattuna ylimääräinen volatiliteetti tuo vaatimuksen ylimääräisestä (odotetun) tuoton riskipreemiosta.

Se, miten paljon itse haluat ottaa riskiä ja kuinka paljon toivot toisaalta tuottoa, ja millä sijoitushorisontilla, on parasta selvittää yhdessä sijoitusneuvojasi kanssa, esimerkiksi pankissasi tai välitysyhtiössäsi.

Sijoitusriskejä on useaa erilaista tyyppiä, ja sijoittajana on parasta, jos olet perillä niistä kaikista. Perusriskit sijoitusten suhteen jaetellaan usein kahteen päätyyppiin: systemaattinen riski ja ei-systemaattinen riski.

Hyvä sijoitus – systemaattinen riski

Systemaattinen riski tunnetaan myös nimellä markkinariski, ja se tulee nimensä mukaisistä talouteen tai sijoitusmarkkinoihin vaikuttavista tekijöistä.

Siten systemaattinen riski vaikuttaa kaikkiin yrityksiin, huolimatta firman taloudellisesta kunnosta, varallisuusrakenteesta, tai johdosta, ja sijoituksesta riippuen tämä riski voi sisältää myös kv. tekijöitä.

Korkoriski tulee siitä riskistä, että sijoituksen kohteen arvo laskee korkotason muutoksen myötä. Inflaatioriski puolestaan tulee siitä riskistä, että rahan arvon lasku (inflaatio) laskee sijoitustuoton reaalista arvoa.

Inflaatioriski ja korkoriski ovat läheisesti toisiinsa liittyviä tekijöitä, koska sijoittajat vaativat sijoituksilleen korkeampia korkoja inflaation noustessa.

Valuuttariski tulee siitä riskistä, kun valuuttojen arvot vaihtelevat suhteessa toisiinsa, vapaasti vaihdettavissa olevien ja kelluvien valuuttojen suhteen. Tämäkin riski liittyy inflaatio-ja korkoriskiin, koska korkean inflaation (rahan arvon heikentymisen) maiden valuutat menettävät arvoaan suhteessa alemman inflaation maihin.

Valuuttariski koskee yleensä vain suomalaisia sijoittajia, jotka sijoittavat euroalueen ulkopuolelle, kansainvälisille markkinoille.

Likviditeettiriski puolestaan tulee siitä, että jos tarvitset myydä / ostaa sijoituksesi nopeasti, joudut myymään sijoituksen alennettuun hintaan. Likvideillä markkinoilla, esimerkiksi osakemarkkinoilla, tarpeesi myydä sijoituksesi nopeasti ei vaikuta hinnanmuodostukseen merkittävästi.

Likvideilläkin markkinoilla, esimerkiksi osakkeiden suhteen, suuret yksittäiset osake-erät saattavat aiheuttaa likvidiongelmia ja tuoda likvidiriskiä.

Jos markkinat ovat epälikvidit, sijoitukselle ei mahdollisesti löydy ollenkaan ostajia / myyjiä. Suurimmat likvidi-ongelmat (osakemarkkinoiden osalta) liittyvät tyypillisesti OTC markkinoihin ja pienen markkina-arvon omaaviin osakkeisiin. Myös kehittyvien markkinoiden osakkeista löytyy usein likvidiongelmia.

Sosiopoliittinen riski on puolestaan seurausta maan tai maa-alueen sosiaalisista ja poliittisista ongelmista, kun nämä ongelmat heijastuvat alueen sijoitusmarkkinoihin. Tyypillisiä sosiopoliittisia riskejä ovat sodat, kulkutaudit, ja poliittisen vallanvaihdokset vaalien kautta tai ilman vaaleja.

Paras tapa suojautua systemaattiselta riskiltä on luoda sijoitusportfolio, jossa sijoitukset reagoivat erilaisesti (vähäisellä korrelaatiolla) samoihin taloudellisiin tekijöihin (johdettuna historiallisista tiedoista). Sijoitusmarkkinoilla tästä strategiasta kutsutaan nimeä “sijoitusallokaatio”.

Hyvä sijoitus – ei-systemaattinen riski

Toisin kuin systemaattinen riski, ei-systemaattinen riski koskettaa vain tiettyä tuotetta, yritystä, tai taloussektoria, muttei kaikkia yrityksiä yhtäläisesti. Tästä yksilöllisyydestä johtuen ei-systemaattisia riskejä voidaan identifioida lukuisia erilaisia tyyppejä.

Tärkeimpiin ei-systemaattisiin riskeihin kuuluu liikkeenjohtoriski, joka johtaa huonoista liikkeenjohdollisista päätöksistä, muista firman tekemistä virheistä, sekä ulkoisista vain firmaan vaikuttavista tekijöistä, kuten uuden kilpailijan ilmestymisestä markkinoille.

Myös luottoriski on yksi tärkeimmistä ei-systemaattisen riskin tekijöistä, joka esimerkiksi korkomarkkinoilla näkyy riskinä siitä, että liikkeellelaskija ei kykene maksamaan korkopaperinsa korkokuponkeja tai pääomaa maturiteetissa.

Suurikaan määrä analyysiä yksittäisen firman suhteen ei voi paljastaa kaikkia siihen vaikuttavia ei-systemaattisen riskin tekijöitä, jonka takia tälläisen riskin alentaminen on usein tärkeimpiä sijoittajien tekemistä riskinhallinnan päätöksistä.

Yksi tapa hallita ei-systemaattista on hajauttaa sijoitusportfolio, esimerkiksi osakkeissa useamman yrityksen osakkeisiin, vähän (tai negatiivisesti) korreloivilla toimialoilla tai maantieteellisillä alueilla.

Hajautusta voidaan toteuttaa myös sijoitusallokaation kautta, sijoittamalla hallinnoitavat varat useisiin sijoitusluokkiin, kuten osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin, hyödykkeisiin, käteiseen, sekä valuuttoihin, tai korreloimattomien sijoitusrahastojen strategioihin.

Hajauttamalla riskiä esimerkiksi yhden yksittäisen portfoliossa olevan firman konkurssia voidaan vaimentaa huomattavastikin vaikutuksiltaan sijoitustuottoon.