Vaihtoehtoiskustannus sijoittamisessa

Yksi tärkeimmistä peruskäsitteistä finanssialan teoriassa on vaihtoehtoiskustannus, jota käytetään sekä yksittäisten sijoittajien keskuudessa että yritysten sisällä.

Vaihtoehtoiskustannuksen käsite on perusteeltaan erittäin yksinkertainen, sillä se tarkoittaa parhaan vaihtoehtoisen, samaa riskitasoa edustavan tarjolla olevan sijoituksen odotettua tuottoa.

Esimerkiksi, jos sijoittaja on analysoinut rahoilleen joukkoa investointivaihtoehtoja, joista kaksi parhainta, samaa riskitasoa edustavaa ovat franchise-pikaruokalan avaaminen (tuotto-odotus vaikkapa 10% p.a.) tai sijoittaminen indeksirahastoon (tuotto-odotus vaikkapa 12% p.a.), hänen indeksirahastosijoituksensa vaihtoehtoiskustannus on 10% p.a.

Amerikkalainen miljardöörisijoittaja Warren Buffett puhuu usein vaihtoehtoiskustannuksesta perusteena sille, että hänen yhtiönsä ei jaa osinkoja osakkeenomistajille.

Buffettin näkemyksensä on, että niin kauan kuin hän pystyy löytämään sijoitusstrategiaansa vastaavia sijoituskohteita markkinoilta, hän pystyy tuottamaan näille rahoille paremman tuoton kuin yksittäiset osakkeenomistajat keskimäärin pystyisivät toimimalla itsenäisesti markkinoilla.

Lisäksi tämä parempi tuotto näkyy ilman osinkojakin Buffettin yrityksen osakkeen markkina-arvossa, joten kukin osakkeenomistaja voi keventää salkkuaan suhteessa siihen, miten hän itse uskoo löytävänsä paremmin tuottavia sijoituskohteita.

Toisaalta, yleisellä tasolla, mikäli pörssiyrityksellä yleensäkin on olemassa vain pörssin tuottoa keskimäärin huonommin tuottavia sijoituskohteita, ne jakavat voittojaan herkeämmin osakkeenomistajille osinkoina juuri tähän vaihtoehtoiskustannukseen vedoten (sijoittajat saavat rahoilleen paremman tuoton sijoittamalla vaikkapa indeksirahastoihin).

Tämä periaate on usein kirjattu yrityksen toimintatavasta kertoviin julkaisuihin, joissa sanotaan tavoitteena olevan arvon maksimointi osakkeenomistajille.

Vaihtoehtoiskustannukseen liittyvä käsite on kynnystuotto, eli tuotto, jonka yli uuden sijoituskohteen on odotettava tuottavan, jotta siihen kannattaisi sijoittaa.

Jos yritys toisaalta sijoittaa kohteisiin, joiden tuotto-odotus on tätä kynnystä alempi (esimerkiksi osakemarkkinoiden keskimääräinen tuotto), tämä tulee tämän talousteorian perusteella heijastumaan tulevana osakkeen alituottona suhteessa markkinoihin keskimäärin.

Vaihtoehtoiskustannuksen käsitykseen liittyy useita aikaperiodiin liittyviä ongelmia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa monet finanssi-alan yritykset tekivät erittäin suuria voittoja ns. sub-prime lainamarkkinoilla lyhyellä aikavälillä, mutta ne olivat ajautua konkurssiin pitemmällä aikavälillä johtuen näihin sijoituksiin liittyneistä valtavista riskeistä.

Vaihtoehtoiskustannusta käytetään investointipankkitoiminnassa tulevien kassavirtojen diskonttauskorkona, eli paras, samaa riskitasoa edustavan sijoituksen tuotto-odotus on diskonttauskorkona kassavirtalaskelmassa ja sijoituksen nykyarvon määrittämisessä.

Jos sijoittaja esimerkiksi arvioi pörssin ulkopuolelle tehtävän sijoituksen olevan yhtä riskipitoinen kuin pörssin keskimääräinen tuotto (vaikkapa 12% p.a.), hän voi käyttää tätä pörssin oletettua keskimääräistä tuottoa diskonttauskorkona projektinsa kassavirtojen laskemisessa niiden nykyarvoon.

Mikäli tälläisen projektin nykyarvo on positiivinen näiden kassavirtalaskelmien pohjalta, siihen kannattaa sijoittaa.

Sijoittaja voi arvioida samaan tapaan muitakin sijoituskohteita käyttäen riskitasoon soveltuvia vaihtoehtoiskustannuksia diskonttauskorkona, ja sijoittaa siihen kohteeseen, jonka nykyarvo on suurin.