Teknisen analyysin Dow-teoria

Dow teoria on teknisen analyysin lähestymistapa osakekurssien muutosten tutkimiseen.

Teoria on johdettu The Wall Street Journal lehdessä julkaistuista 255:sta Charles H. Dow:n (1851-1902) artikkelista.

Charles H. DowCharles H. Dow oli journalisti sekä The Wall Street Journalin perustaja sekä ensimmäinen julkaisija, kuin myös yksi Dow Jones & Companyn perustajista.

Dow:n kuoleman jälkeen William Peter Hamilton, Robert Rhea, sekä E. George Schaefer organisoivat ja yhdessä esittivät Dow-teorian, perustuen Dow:n kirjoittamiin artikkeleihin.

Dow itse ei koskaan käyttänyt termiä Dow-teoria tai esittänyt sitä osana teknisen analyysin treidaus-järjestelmää.

Dow-teorian kuusi perusideaa

Dow-teoriaan kuuluu kuusi Hamiltonin, Rhean, ja Schaeferin Charles Dow:n artikkeleista johtamaa perusideaa.

Markkinoilla on kolme liikevaihetta

“Pääliike”, ensisijainen liike, tai merkittävä trendi saattaa kestää alle vuoden periodista aina muutamaan vuoteen saakka.

Liike voi olla nouseva tai laskeva.

“Keskiheilahdus”, toissijainen reaktio, tai välireaktio voi kestää aina kymmenestä päivästä kolmeen kuukauteen, ja yleisellä tasolla palauttaa 33% – 66% päätrendin hintamuutoksesta aikaisemmasta keskiheilahduksesta tai pääliikkeen alkamisesta saakka.

“Lyhyt heilahdus” tai vähäisempi liike voi olla teorian käyttäjien eri näkökulmien pohjalta aina tunneista kuukauteen ja sen yli saakka.

Nämä kolme liikettä saattavat esiintyä samanaikaisesti, esimerkiksi päivittäinen vähäisempi liike osana laskevaa toissijaista reaktiota ja nousevaa päätrendiä.

Markkinatrendeillä on kolme vaihetta

Dow-teorian mukaan markkinoiden päätrendit muodostuvat kolmesta vaiheesta: kertymävaihe, yleisön osallistumis- (tai absorbointi-) vaihe, sekä jakeluvaihe.

Kertymävaihe (vaihe 1) on periodi, jolloin “hyvin asioista perillä olevat” sijoittajat aktiivisesti ostavat (tai myyvät) vastoin markkinoiden yleistä mielipidettä.

Tämän vaiheen aikana osakkeen hinta ei yleensä muutu suuresti, koska nämä sijoittajat ovat vähemmistönä kysyntänä (absorboiden) osakkeita, joita markkinoiden enemmistö tarjoaa (vapauttaa).

Lopulta markkinoiden yleinen mielipide kääntyy näiden neuvokkaiden sijoittajien kannalle, johtaen nopeaan hinnan muutokseen (vaihe 2).

Tämä vaihe tapahtuu, kun trendin seuraajat ja muut teknisesti markkinoita lähestyvät sijoittajat osallistuvat liikkeeseen.

Vaihe jatkuu aina valtoimenaan olevaan spekulaatioon saakka.

Tässä vaiheessa neuvokkaat sijoittajat alkavat jakaa osake-omistuksiaan markkinoille (vaihe 3).

Osakemarkkinat diskonttaavat kaikki uutiset

Osakkeiden hinnat nopeasti heijastavat uutta informaatiota, sitä mukaa kun sitä tulee tarjolle.

Kun uutinen julkaistaan, osakkeen hinta muuttuu edustamaan tätä uutta informaatiota.

Tällä osaa Dow-teoria on yhtenäinen tehokkaiden markkinoiden hypoteesin kanssa.

Osakemarkkinoiden keskiarvojen tulee vahvistaa toisensa

Charles H. Dow:n aikoina Yhdysvallat oli nopeasti kasvava teollinen voima.

Yhdysvalloilla oli asuinkeskuksia mutta tehtaat olivat jakautuneet eri puolille läpi maan. Tehtaiden tuli kuljettaa tuotteensa markkinoille, yleensä rautateitä käyttäen.

Dow:n ensimmäinen osakemarkkina-indeksi koostui teollisuuden alan (teollisen tuotannon) ja rautatie-alan yrityksistä.

Charles Dow:n mukaan teollisuuden alan nousevat markkinat eivät voineet tapahtua elleivät myös rautatie-yhtiöiden indeksit nousseet samanaikaisesti (usein myös ennakoiden teollisuuden alan indeksien nousua).

Tämän logiikan mukaan, jos teollisten valmistajien voitot ovat nousemassa, tätä seuraa että nämä yhtiöt myös tuottavat enemmän. Jos ne tuottavat enemmän, niiden täytyy myös kuljettaa enemmän tuotteita kuluttajille.

Siten, jos sijoittaja etsii merkkejä teollisten valmistajien toiminnan terveydestä, hänen tulisi katsoa tavaroita kuljettavien yritysten osakekursseihin, eli rautateihin.

Kahden osakemarkkina-indeksin tulisi liikkua samaan suuntaan. Kun indeksien suunnat eroavat toisistaan, se on selkeä varoitus siitä, että ilmassa on muutos.

Nykyään sijoitusalan julkaisuista sekä Barron’s Magazine ja The Wall Street Journal julkaisevat päivittäistä tämän teorian pohjalta rakennettua Dow Jones Transportation Average -indeksiä kaavamuodossa.

Indeksiin sisältyy suuria yhdysvaltalaisia rautatieyhtiöitä, kuljetusyhtiöitä, sekä ilmarahtilentoyhtiöitä.

Volyymi vahvistaa trendit

Charles Dow uskoi, että volyymi vahvisti hintatrendit.

Kun hinnat liikkuvat alhaisella volyymillä, muutoksien taustalla voi olla useita erilaisia selityksiä.

Markkinoilla voi toimia esimerkiksi liian agressiivinen osakkeita myyvä taho.

Mutta kun osakeliikkeiden taustalla ovat korkeat volyymit, Dow uskoi, että tämä edusti “aitoa” markkinanäkemystä.

Jos useat markkinoille osallistuvat sijoittajat ovat aktiivisia tietyn arvopaperin suhteen ja hinta liikkuu merkittävästi yhteen suuntaan, Dow päätteli, että tämä oli suunta, jonka markkinat ennakoivat liikkeen jatkuvan.

Hänelle tämä oli signaali, että muodostumassa oli trendi.

Trendit ovat olemassa aina siihen saakka, kunnes ehdottomat signaalit todistavat, että ne ovat päättyneet

Dow uskoi, että trendejä oli olemassa “markkinoiden melusta” huolimatta.

Markkinat saattoivat väliaikaisesti liikkua trendiä vastakkaiseen suuntaan, jatkaen kuitenkin pian aikaisemman pääliikkeen suuntaisesti.

Teorian mukaan sijoittajien tulisi luottaa päätrendiin näiden käänteisliikkeiden aikanakin.

Ongelmana tässä suhteessa on kuitenkin sen päättely, onko trendiin nähdessä vastakkaiseen suuntaan oleva muutos uuden trendin alku vai vain väliaikainen liike.

Dow-teoriaa käyttävät treidaajat usein ovatkin erimielisiä ja käyttävät eri metodeja tämän lähestymistavan päättelyssä.

Teknisen analyysin työkalut pyrkivät tuomaan selkeyttä näihin muutoskohtiin, mutta niiden heikkoutena on niiden antama tulkinnanvara eri sijoittajien välillä.

Dow-teorian hyöty osana treidaus-strategiaa

Alfred Cowles julkaisi vuonna 1934 Econometrica-julkaisussa yhden ensimmäisistä tutkimuksista Dow-teorian hyödyistä osaketreidaamisen työkaluna.

Cowlesin tutkimuksen mukaan treidaaminen perustuen Dow:n artikkeleiden pohjalta luotuun teoriaan oli vähemmän kannattavaa kuin perinteisen osta-ja-pidä strategian hyödyntäminen hyvin hajautetulla sijoitussalkulla.

Tutkimuksessa osta-ja-pidä strategia tuotti 15,5% vuositason tuotot periodilla 1902-1929, kun taas Dow-teorian strategia tuotti 12% vuositason tuotot.

Kun seuranneina vuosina useat muutkin akateemiset tutkimukset tukivat Cowlesin päätelmiä, monet tutkijat lopettivat Dow-teorian tutkimisen, uskoen Cowlesin tulosten olleen vakuuttavia.

Dow-teorian tutkimiseen ja Cowlesin päätelmien kyseenalaistamiseen on kuitenkin palattu viime vuosien aikana.

Tutkijoista esimerkiksi William Goetzmann, Stephen Brown, ja Alok Kumar uskovat, että Cowlesin tutkimus oli epätäydellinen.

Heidän tutkimustensa perusteella W.P. Hamiltonin kehittämä lähestymistapa Dow-teoriaan antoi periodilla 1902-1929 poikkeuksellisen suuria riskikorjattuja tuottoja.

Tarkemmin määriteltynä osta-ja-pidä strategian tuotto oli 2% Dow-teorian strategian tuomaa tuottoa suurempi, mutta Dow-teorian sijoitussalkun volatiliteetti (riski) oli alhaisempi, johtaen parempaan riskikorjattuun tuottoon.

Yleisellä tasolla Dow-teorian anti modernille tekniselle analyysille ja sen kehitykselle on ollut keskeinen, kiitos teorian luoman trendin ja sen kestävyyden määritelmän osakehintojen analyysin perusteella.