Capital Asset Pricing Model (CAPM) mallin käyttö sijoittamisessa

Capital Asset Pricing Model (CAPM) on tärkeä teoreettinen ja usein käytännössäkin esiin nouseva finanssi-alan malli, joka pyrkii määrittelemään systemaattisen riskin ja arvopapereiden, etenkin pörssiosakkeiden, tuotto-odotuksen välistä suhdetta.

Mikäli olet tutustunut akateemiseen puoleen sijoittamisesta, CAPM on yksi perusmalleja, joita käytetään yliopistokoulutuksessa arvonmäärityksiin, osakeportfoliomalleissa, sekä tarjolla olevien yksittäisten arvopapereiden tuotto-odotusten arvioimiseen.

CAPM:n avulla on helppo esimerkiksi luokitella tuotto-odotukset (yli riskittömän sijoituksen) kaikille pörssilistatuille osakkeille, joilta löytyy riittävä määrä historiallista hintadataa ja sen avulla voidaan rakentaa omaa riskiprofiilia vastaava osakesalkku.

Mallia voidaan käyttää myös ei-pörssilistattuihin yhtiöihin, jos niiden hinnoitteluun löytyy pörssistä hyvä vertailukelpoinen osake, jolle voidaan laskea suoraan beta sekä riskikorjattu tuotto-odotus.

CAPM-malli, jonka loivat amerikkalaiset William Sharpe, John Lintner, ja Jack Treynor, (malli esitettiin ensimmäistä kertaa Sharpen 1970 julkaistussa kirjassa “Portfolio Theory And Capital Markets”) on erittäin yksinkertainen malli, jossa tuotto-odotus yli riskittömän sijoituksen toimesta johdetaan ainoastaan kolmesta muuttujasta.

Kaavion muodossa CAPM voidaan esittää:

r-rf = B*(rm-rf)

, jossa
r = riskikorjattu tuotto-odotus tarkastellulle arvopaperille
rf = riskittömän sijoituksen tuotto-odotus
rm = markkinoiden keskimääräinen tuotto-odotus
B = beta

Mallin ratkaisemiseen tarvitaan joukko muuttujia, jotka ovat yleisesti saatavissa etenkin osakemarkkinoiden suhteen.

Mallissa riskittömänä sijoituksena pidetään yleisesti valtion liikkeellelaskemien velkapapereiden (esimerkiksi 10-vuoden velkapaperit) tuottoa sekä markkinoiden keskimääräinen tuotto-odotus johdetaan osakemarkkinoiden yleisindeksin tuotosta.

Beta lasketaan tilastotieteellisesti tutkimalla osakkeen ja markkinoiden volatiliteetteja tarkasteluperiodilla, sekä näiden kahden tekijän välistä korrelaatiota.

Esimerkkinä, jos riskitön tuotto-odotus (rf) on 1%, markkinoiden keskimääräinen (rm) tuotto-odotus on 5%, ja osakkeen beta on 1,5, CAPM mallin mukainen tuotto-odotus osakkeelle on 7% (riskipreemion ollessa osakkeelle 6% yli riskittömän tuoton).

Jos beta on yli yhden, myös osakkeen riskikorjattu tuotto-odotus on CAPM mallin kautta suurempi.

Mikäli beta on tasan 1, CAPM malli antaa osakkeelle saman tuotto-odotuksen kuin markkinat keskimäärin. Samaan tapaan, jos beta on alle 1, tuotto-odotus on keskimääräistä markkinoiden tuotto-odotusta alhaisempi.

Kun tutkit pörssilistattujen osakkeiden tietoja esimerkiksi taloudellisissa julkaisuissa, niissä ei usein käytetä riskipreemion ilmaisemiseen CAPM mallia, vaan ainoastaan osakkeen beta-luku, joka on keskeinen tekijä sijoittajan arviossa osakkeen riskikorjatusta tuotto-odotuksesta osana osakesalkkua juuri tätä CAPM taustaa vasten.

Ideana CAPM mallin käytössä on se, että suuremman riskin omaaville sijoituskohteille tulisi olla myös suurempi tuotto-odotus.

Koska tämä on perustavaa laatua oleva keskeinen ajatus finanssialan toiminnassa, CAPM mallin muistaminen ja sen käyttäminen on hyvä pitää osana työkaluvalikoimaa, vaikka et aktiivisesti sijoittaisikaan markkinoilla, sillä sitä voidaan käyttää myös muiden arvopaperikohteiden arviointiin.

Investointipankkitoiminnassa eteen tulee usein tilanteita, joissa arvonmäärityksen kohde ei ole pörssilistattu, jonka takia niiden tarkasteluun joudutaan usein johtamaan erilaisia pörssilistattuja vertailukohteita, ja näissä laskelmissa osakkeiden ja muiden arvopapereiden riskikorjattu tuotto-odotus ja beta-arvo saattavat olla keskeisiä tekijöitä.

Kun käytät CAPM mallia, mikäli sen kautta johdettu riskikorjattu tuotto-odotus sijoituskohteelle ei vastaa sen tuotolle asetettua vaatimusta, tätä sijoitusta ei mallin perusteella kannata tehdä.

CAPM mallin ymmärtäminen on tärkeä osa myös modernin portfolio teorian ymmärtämistä sijoittamisessa, sillä sillä mitataan yksittäisten sijoituskohteiden ei-systemaattista riskiä ja tuotto-odotusta tälle riskille.

Ideana on, että tämä ei-systemaattinen riski on vähennettävissä hajauttamalla portfoliota, jolloin jäljelle jää väin markkinoihin yleisesti vaikuttavaa (systemaattista) riskiä, ei osakekohtaista riskiä, ja tällöin myös tuotto-odotus muuttuu kohti rm-arvoa, keskimääräistä markkinoiden tuottoa.

Mallin käytössä on hyvä pitää mielessä, että sen toimiminen esimerkiksi osakkeiden tulevien tuottojen ennakoimiseen on akateemisen tutkimuksen mukaan erittäin hataraa.

Muun muassa professorit Eugene Fama ja Kenneth French tutkivat New Yorkin pörssin osakkeiden tuottoja periodilla 1963-1990, ja tekivät johtopäätöksen, että erot beta-arvoissa pitkällä aikavälillä eivät olleet luotettava selittävä tekijä osakkeiden tuottojen erojen takana. Tämä suhde on ollut akateemisten tutkimusten perusteella erittäin heikko myös lyhyiden aikaperiodien yli.

Kaikesta huolimatta sinun kannatta olla perillä CAPM mallin ideasta ja siitä, miten sitä voidaan käyttää finanssimarkkinoilla, johtuen sen käytön yleisyydestä (etenkin rahastosalkkujen hoidosta vastaavien ammattilaisten keskuudessa).